Emýrian Satama

Satama on melko pienikokoinen, ja lähestulkoon aina täyteen ahdettu erikokoisista paateista. Satamassa on usein vilkas liikenne, ja arki siellä on työn täytteistä. Useat taskuvarkaat liikehtivät sataman ympärillä, hyödyntäen ihmisten kiirettä, sillä koska monilla on kiire ehtiä paikasta toiseen, eivät he välttämättä heti havaitsekaan jos jonkinlaisia arvoesineitä puuttuukin. Ja sillon kun huomaa tulleensa ryöstetyksi, on varas soluttautunut jo väenpaljouden sekaan ja pääsee pakoon. Pidä siis varasi, kun liikut satamassa!

Pujottelin ihmistungoksessa, toki taas olin Kaappikelloa ranteesta napannut, jottei tämä eksyisi väen sekaan. '' .. Autio paatti, autio paatti.. '' Lopulta, silmääni pisti keskikokoinen, purjeilla varustettu laiva. Ei niin suuri, kuin muut suuret alukset - kaiketi jonkun kalastajan paatti. '' Tuo saa luvan kelvata - näyttää uudelta. '' Sipsuttelin laivan luokse, molemminsta Jack'in käsistä tarrauduin ja muutamia siiveniskuja taas löinkin ilmaan, hieman maasta kohoten, lopulta sen verran, että toisenkin jalat eivät maahan ylttäisi. Korkeammalle nousimmekin ja lopulta laskimme korkeutta - merenpinnan tasalle. Näin kiertäisimme sivulta laivaan, kun kalastaja saalistaan myydenkin laiturilla. Hiljainen tömspähdys kuului, kun laskin Jack'in varovasti jonkinsortin hyttikopin toiselle puolelle, itse laskeuduin perässä. Hieman kyyryssä avasin hytin ovea ja viitoin toista sisälle menemään. Itse kipittelin katkaisemaan köyttä - jolla paatti oli kiinnitetty laituriin.

- Jack

Toisen pyynnöstä livahdin neliönmalliseen, pieneen hyttiin. Tämähän sujui helposti. Hyttikopissa oli eräänlaiset, puhalletusta lasista tehdyt, keskikokoiset ikkunat, jotka toki vääristivät hieman näkymää, mutta niiden lävitse silti saattoi tutkailla maisemaa. Näin kuinka paladri katkaisi köyden jolla tämä kalastajanalus oli kiinnitetty laituriin, ja pian paatti nytkähti aaltojen tahdissa, irrottautuen laiturista. Kuulin kuinka pienet aallot iskeytyivät paatin köliä vasten, saaden aluksen hieman keinumaan, aaltojen liikkeitä myötäillen. Tässä pienessä, suljetussa tilassa oli puinen ruori, jonka avulla muuttaa peräsimen asentoa ja siten ohjata paatin kulkua. Hyttikoppiin kantautuivat pian kalastajan kiroilut ja huudot joista kuulsi puhdasta katkeruutta ja vihaa. Naurahdin itsekseni, nautin oikeastaan tilanteesta. Aluksemme lipui rauhanomaisesti, kylmiä, pienikokoisia aaltoja halkoen verkkaisesti. Satama kutistui aste asteelta, metri metriltä yhä pienemmäksi, ja lopulta katosi kokonaan näkyvistämme.

'' Hoah.. Paluuta ei enään ole. '' Onneksi kartassa oli koko maasta piirretty rajat - silmään pistikin kartan avattua pieni saari - aivan tässä lähellä. '' Tyyrpuurissa olisi saari.. varsin suuren näköinen. '' Sormilla mittailin saaren leveyttä - sopiva, jos siellä on mahdollisuuksia elää. Kartan taittelin ja tepsuttelin ulos, mastosta purjetta availin - jouduinhan hieman ilmaan nousemaan, jotta ylttäisin.

- Jack

Paladrin levitettyä purjeet aluksen takilaan maston, puomien, raakapuiden ja harusköysien varaan, tuuli kiersi purjeiden ympäri, aiheuttaen virran, joka sai aikaan eteenpäin kuljettavan voiman. Ns. valjastimme tuulen käyttöömme, ja hyödynsimme sen suomaa voimaa, joka edesauttoi aluksemme nopeatahtisempaa liikuttamista. Puristin puisen, hilseilevän maalipinnan omaavan ruorin kapuloita, jotka tuntuivat olevan kuin luodut käsiini. Käänsin alusta loivasti tyyrpuriin, ja suuntasimme saarta kohti varsin nopeasti. Kerrankin olin jossain asiassa hyvä, enkä epäonnistunut siinä. Kai.