- Perytonit.

Nämä kyseiset olennot ovat täysin ventovieraita Esmérian asukeille. Perytonit ovat saapuneet mitään varoittamatta kuolevaisten ja muiden rotujen maille. Suurin osa näistä olennoista suosivat hivenen lännessä päin sijaitsevaa, ylväästi kohoavaa vuoristoa. Perytonit ovat asettautuneet sinne. Kyseiset olennot ovat periaatteessa kaikkiruokaisia, sillä niiden purukalusto soveltuu niin kasvien- kuin eläintenkin syömiseen. Perytonin kallon rakenne muistuttaa todella paljon hirven kallon rakennetta. Ja pää, sekä koko eturuumis omaavat suuria hirvieläinmäisiä piirteitä. Perytonilla on kaksi yläkulmahammasta, jotka ovat suunnilleen 4 cm pitkät, ja ne ovat kehittyneet sitkeän lihan repimiseen. Kulmahampaat näkyvät yleensä, suuruuden takia ne ovat asettautuneet aistikkaan alahuulen päälle. Ylä etuhampailla taas voi raastaa esim. omenasta kuorta. Perytonin poskihampaat taas ovat soveltuneet kasvinosien hienontamiseen, niin kuin ylä- ja ala etuhampaatkin. Takahampaat ovat kehittyneet lihaa ja kasvinosia hienontamaan. Hyödyllisen purukaluston, ja voimakkaiden leukojen lisäksi Perytonilla on terävät, oksamaisesti haarautuvat sarvet, joista voidaan nähdä yksilön ikä, terveys, ja vahvuus. Molempaa sukupuolta edustavilla on täysiluiset sarvet. Urospuolinen Peryton painaa lähemmäs 700 kg ja yksilöllisistä eroista riippumatta melkein kaikki ovat säkäkorkeudeltaan yli 169,4 cm. Peryton on 2,5 metriä pitkä. Naaraspuolinen Peryton painaa suunnilleen täysikasvuisena 548 kg. Perytonilla on erinomainen kuulo- haju- ja näköaisti. Olennon makuaisti on surkastunut rodun kehittymisen myötä, sillä ennen niistä oli vastenmielistä syödä lihaa ravinnokseen. Peryton on kehittynyt siten, että pitkää aikaa olento ei pärjäisi ilman lihaa, jos söisi vain kasvinosia, sen elimistö tarvitsee eläinperäisiä ravintoaineita, joita on vain lihassa. Lopulta pelkkä kasvisten syönti koituisi eläimen tuhoksi. Perytonilla on 3 metriä pitkät, ja 1,5 metriä leveät siivet. Siipiin kuuluvat kuten linnuillakin; tertiaalit, kyynärsulat, pienet peitinhöyhenet, keskimmäiset peitinhöyhenet, isot peitinhöyhenet, alula, käsisulat ja käsisulkien peitinhöyhenet. Siivet kasvavat lähellä Perytonin lapaluita, siivet tulevat täyteen mittaansa olennon ollessa suunnilleen 13 kesäinen, on tavattu kuitenkin yksilöitä, joiden siivet jatkaisivat vanhenemisen myötä kasvamistaan. Perytonin karva on karheaa, pohjakarva on tiheää ja pitää olennon lämpimänä. Peitinkarva on puolipitkää, ja useita yksilöllisiä värieroja on, yksi mieleen tulevasta väristä olisi tummanruskeanharmahtava. Jalkovälit, kuten vatsa ja kaula, sekä hännän alapuolikin ovat luonnovaaleat. Perytonin lonkkien poikki menee viisi vaaleata, kermanväristä juovaa. Perytonin turpa tummenee sieraimia kohti mentäessä miltei mustaksi. Perytonin takajalat ovat kehittyneet kotkamaisiksi. Takajalkojen lihakset ovat voimakkaat ja kynnet ovat mustat, paksut ja suipot, täysin saalistusta ja puolustautumista varten kehittyneet. Perytoneilla on yksilöllisiä sävyeroja turkissaan, olennot liikkuvat sulavasti niin maalla kun ilmassakin. Perytoneilla on synnynnäinen taito hallita siipiään, joten melkein heti synnyttyään ne ampaisevat ilmaan. Näiden olentojen heikkouksiin kuuluvat nahistelut keskenään. Uros Perytonit tekevät valtavaa tuhoa toistensa kehoihin sarvillaan, takajalkojen 3 cm pitkillä kynsillään ja hampailla, sekä painollaan ja nopeudellaan. Vahvuuksia ovat samoiset aseet ja älykkyys, mutta myös se, etteivät kuolevaiset ole päässeet olennon tappamisesta perille, lajihan on niin uusi Esmériassa. Peryton on yleensä helposti kiivastuva olento, arkoja ja aggressiivisiakin yksilöitä on olemassa. Perytonejen tietoisuus hipoo inhimillistä tasoa, ja ne ovat erittäin älykkäitä olentoja. Olennon kykenevät viestimään keskenään ruumiinelein ja ajatuksin. Yleensä ne karttavat ihmisasutuksia, mutta nykyään käytöksessä on alkanut ilmetä poikkeuksia, ja jostain syystä olennot lähestyvät enemmän ihmisasutuksia kuin koskaan ennen. Ruoan puutteestako se johtuu?