Tuntematon metsä

Metsässä on kaikenlaisia kasveja sun muita.. Suurin osa kaikista "eläimistä" ovat esmériasta siellä. Luolia jne. siellä on paljon! Järviä ja jokia sieltä löytyy jonkin verran.

- Jack

Sammal tuntui alla niin mukavan lämpöiselle ja pehmeälle. Jäin toviksi katselemaan paladrimiekkosta, itse tiedostamatta asiaa. Ja sitten kun tajusin tuijottavani häntä, lehahdin kaulasta ylöspäin punaiseksi ja käänsin katseeni poispäin hänestä. Halusin ottaa kaiken ilon irti levähdysmahdollisuuden tultua, joten makoilin vain, jotta jalkojeni lihakset ehtisivät palautua mahdollisimman nopeasti matkan rasituksista. Haukottelin makeasti ja suljin silmäni. Voisin vaikka nukahtaa hetkeksi.

Haukottelin hieman. Jalkoja suoristelin koukusta ja takaraivoni painoin puuta vasten. Katsetta hieman kohotinkin, tajusinkin, että istuin omenapuun alla. Yllättävän paksurunkoinen se olikin. Senbonneula aseen reisikotelosta otin ja kohotin kättä hieman. Varmistimen päältä otin pois ja liipasimesa painoin. Pian vihreä omena putosi eteeni kolmen nuolen kera. Hymähdin, varmistimen laitoin päälle ja muuten aseen pistin paikalleen reisikotelolle. Omenan maasta poiminkin ja neulat irti revin. Kys. neulat pudotin laukkuuni - lippaille varattuun taskuun. Omenan yksinkertaisesti pilkoin ja palaset söin.

- Jack

Juuri kun olin nukahtamassa, otsaani kopsahti jotain. Mumahdin jotain epämääräistä itsekseni, kurtistin kulmiani ja käänsin kylkeäni. Sama toistui, poskelleni kopsahti käpy ylleni kaartuvalta oksistolta. Maiskuttelin huuliani ja yritin sitkeästi pitää kynsin hampain kiinni unenalusta. Mutta ei, kuulin nimittäin kynsien rapinaa yläpuoleltani, ja tällä kertaa käpyjä alkoi ropisemaan päälleni runsain määrin. "Helvetti.. lopeta jo.. Eikö täällä saa nukkua..", nurisin itsekseni. Hetkeksi käpysade lakkasi. Aioin jo huokaista helpotuksesta, mutta turha toivo. Nyt käpyjä alkoi sinkoutumaan minua päin, voimalla. Ärähtäen nojasin lanteistani eteenpäin, irrottauduin sammalmättäästä, ja nojasin käsivarsiini. Kallistin päätäni takakenoon ja otsaani kopsahti pysty- ja litteäsuomuinen käpy. Muristen nousin ylös maasta ja poimin muutaman kävyn jalkojeni juuresta. Sitten viskaisin kävyt sinne mistä ne olivat tulleetkin. Kuulin äkäisen sähähdyksen, ja kurre loikki lehdistön suojista esiin, ja jatkoi minun pommittamista kävyillä. "Hyvä on! Hyvä on! Minä luovutan.", parahdin ja suuntasin aukiolla askeleeni kauempana olevan puun alle. Asetuin sen alle selälleni, ensiksi varmistettuani, etten saisi uutta käpysadetta niskaani. Noh, juuri kun olin sulkenut silmäni, yläpuoleltani alkoi kuulumaan rytmikästä, nopeatempoista ja kovaäänistä nakutusta, kun tikka hakkasi nokallaan puunrunkoa. Nok, nok, nok! Takahampaani kirskahti yhteen, leukaperieni voimakkaasti kehittyneet lihakset supistuivat ja jännittyivät. Kierähdin nopeasti jaloilleni, kirosin ja potkaisin puunrunkoa. "Hiljempaa siellä!" Tikka ei kuitenkaan ottanut kiroiluani kuuleviin korviin, vaan jatkoi ihan kuin ärsyttääkseen minua, puunrungon hakkaamista kiilamaisella, terävällä nokallaan. Lähdin laahustamaan näistä kahdesta puusta mahdollisimman kaukana olevan puun viereen, sillä en halunnut nukkua ilman varjoisaa paikkaa auringon porottaessa täyttä häkää taivaankannelta. Nojauduin puunrunkoa vasten selkääni, ja liu'uin istualteen sammalmättäälle. Ajattelin, että tällä kertaa nukkuisin istuma-asennossa, jalat suoristettuina eteenpäin, kädet sylissä. Hetken ajan saatoin jo uskoa että vihdoin saisin nukkua rauhassa, mutta puusta syliini putosi kuollut myyrä, joka oli luiskahtanut petolinnun kynsistä. Avasin silmäni ja kirkaisin nähdessäni jyrsijän sylissäni. Kompuroin kauemmas tönäistyäni ruhon sylistäni pois. "Tiedätkö mitä? Minä olen nyt ihan valmis jatkamaan matkaa.." Kipittelin paladrin luokse, vieläkin inhosta värähtäen se kuolleen elikon takia.

Hymyilinkin ja jaloilleni kapusin. Laukun olalleni asettelin. '' Lähdetään sitten. '' Lausahdin ja lähdin astelemaan oikeaan suuntaan. Pienesti sipaisin vihreitä - mintunvihreitä hieman räikeämpiä hiuksia. Haukottelin hieman, muttei pieni väsymys minua haitannut. Askeleitani ei juuri kuulunut - olihan maa varsin pehmeää, ja kenkieni pohjat vaimensivat myöskin ääntä. '' Miksi muuten kirkaisit? ''

- Jack

"Luonnolla on jotain minua vastaan, ihan selvästi. Ensiksi orava viskoo kävyillä, sitten tikka metelöi yläpuolella.. Kaiken lisäksi syliini putosi kuollut jyrsijä.", irvistin kävellessäni paladrin vierellä. "Olisi luullut että metsässä olisi rauhallisempaa nukkua kuin kaupungissa, mutta metsän asukkaat eivät lienee pidä minusta." Sipaisin pitkänomaisin, kalpein ja naarmuisin sormin hiussuortuvia pois silmiltäni. Sitten suoristelin naistenpaitaani, johon oli tullut muutamia ryppyjä. Nypin muutaman käpristyneen, kuihtuvan havunneulasen pois hiuksistani.

'' Jaa-a.. No, minkäs sille tekee. '' Hymyilin edelleen ja eteenpäin marssin. Sivusilmällä vilkaisin miekkosta, kuitenkin katseeni eteenpäin käänsin. Siivet olivatkin varsin rennosti selkää vasten painettuna, kuitenkin hieman availin siipiä, ja tietenkin varoin huitaisemasta siivellä. Hyvin hoidetut hiukset pienen viiman takia silmille tulikin. Siirsin lähes mintunvihreitä hiuksia taas silmiltäni, hymähdinkin. Potkaisin jotain kiveä maassa ja se singahtikin johonkin suuntaan. Olin tottunut kävelemään - ja lentämäänkin pitkiä matkoja, eivät ne lihaksiani rasittaisi. Hieman ylipitkät lahkeet laahasivatkin osittain maassa.

- Jack

Onneksi olin saanut sentään vähän aikaa levähdettyä, eivätpä jalkani enää olleet kipeät. Pitäisi kai alkaa treenaamaan enemmän kehoa, treenaamallahan kehostani tulisi paljon kestävämpi ja sitten lihakseni eivät rasittuisi niin helpolla. Toisaalta pitkien matkojen kävely teki vain hyvää. Ei tarvinnut rasittaa aivoja huolilla ja ajatuksilla, täytyi vain keskittyä kävelyyn. Yksinkertaista, ja rauhoittavaa, ja mikä parasta, mieli sai levätä. Paladrista huomasi heti, että hänen lihaksensa eivät kipeytyneet pitkän matkan kävelynkään jälkeen, eikä hän väsähtänyt toisin kuin minä. Olihan hänellä huomattavasti parempi kunto kuin minulla. Voi kunpa olisimme saaneet hevoset alle, niin matka olisi taittunut paljon nopeammin, ainakin minun mielestäni, sillä minähän tässä meidän matkaamme hidastin jatkuvasti tahtomattakin. Pieni, viileä tuulenvire tarttui hiuksistani ja pörrötti niitä takaapäin, tanssitti hiussuortuvia ja leikitteli niillä. Kuljin paladrin rinnalla jatkuvasti, sillä hän tiesi minne suuntaan kannatti mennä, jos halusi Esmerian eteläosion kaupunkiin. "Tiedätkös, hidastan meidän matkantekoamme selvästi. Jos meillä olisi ollut hevoset, niin matka olisi kestänyt vähemmän aikaa ja sujunut kitkattomammin.", totesin samalla kun harpoin miekkosen vierellä. Välillä tosin omaa kömpelyyttäni kompuroin eteenpäin esimerkiksi jos meinasin kompastua kiveen, juureen, tai johonkin muuhun vastaavaan. Sain myös oppia kantapään kautta, etteivät nämä kengät olleet mitkään parhaimmat pitkiin vaelluksiin, katsos kun ne sattuivat hiertämään jalkojani ikävästi.

'' Ei meillä tietääkseni ole mikään kiire välttämättä? Tuskin virkavalta meitä täältä löytäisi. Ja on oikeastaan mukavaakin, että on jotain seuraa välillä, eikä tarvitsisi aina yksin matkata. '' Vilkaisin Jack'ia kohde ja hymyilin. '' Toki voit reppuselkäänkin tulla, jos noin hitaus haittaa. '' Katseeni lipui eteenpäin, poskeani hieman raaputin. Oikeastaan, raaputus pieni 'harhautus' olikin, poskilta hyyyvin lievä puna näin peittyisi.

- Jack

Tunsin kuinka poskiani kuumotti, olin itse punastunut toisen ehdotuksen takia. "E-en minä tiedä... Tai no.. Kai minä voisin tulla reppuselkääsi jos se ei haittaa sinua.", hieman häkeltyneenä sopersin. "Ei haittaa.", miekkonen vastasi ja pysähtyi, hieman kyykistyen, siipiään ojentaen vähän, tehdäkseen tilaa minulle selässään. Kapusin toisen reppuselkään, pidin hartioista kiinni ja jalat kiedoin hänen ympärilleen. Mies nousi ylös ja jatkoi kävelyään yhtä estottomasti kuin ilman lisätaakkaa.

'' Hmh.. Olet kyllä yllättävän kevyt.. '' Hymähdin, vilkaisin pienesti olkani ylitse. Oikeastaan, itsekkin huomasin, että kävelyaskeleeni olivat ehkä aikaisempaa nopeammat. Onneksi omistin valokuvamuistin, eipä tarvinnut pysähtyä ja karttaa katsoa. Muistin myös, että kulkemamme reitin varrella taisi olla lampi tai järvi, en ole aivan varma, kumpi, mutta joka tapauksessa vesistöalue.

- Jack

Punastuin jälleen aavistuksen verran, hänen todettuaan että olen yllättävän kevyt. Mitään sanomatta hymyilin hieman hämilläni, samalla kun huomasin hänen askeltensa tahdin muuttuneen ripeämmäksi. Kului ehkä viisi, tai kymmenen minuuttia, ennen kuin saavuimme jonkinsorttiselle vesistöalueelle. En osaa kuitenkaan tarkalleen sanoa, että kauanko matkamme lammelle kesti, koska ajantajuni metsässä oli lähestulkoon heti kadonnut. Vesi kimalteli vähäisessäkin valoistuksessa kuin tuhat symmetrisiksi hiottua, kaunista timanttia. Veden liplatus oli rauhallista, hiljaista ja tuuli lipui verkkaisesti lammen yllä.

Hymähdin, puhalsin hieman silmiltäni hiuksia, jotka valitettavasti tuppaantuivat aina tunkemaan eteen. Hidastin hiljalleen askelieni tahtia, olkani ylitse vilkaisinkin. '' Haluatko pitää nyt ruokatauon? '' Kysyinpä ja päätäni pienesti kallistin - jolloin hiukset siirtyivät siniharmaiden silmien edestä. Lopulta vauhti pysähtyi, olinhan pysähtynyt.

- Jack

Oikeastaan minulla oli nälkä. Liu'uin miehen reppuselästä alas. "Voisimmehan me pitää ruokatauon." Istahdin maahan hymy huulillani karehtien. Aikaa tappaakseni kohotin käsivarsiani ja jaoin vasemman korvani edessä olevat hiussuortuvat kolmeen osaan, joista aloin sitten näpertämään näppärästi tiivistä, pientä lettiä. Saatuani pienen letin näperrettyä, päästin kyseisistä hiussuortuvista irti, jolloin ihan luonnollisesti letti alkoi purkautumaan. Jos hiukseni olisivat olleet taipuisia, letti olisi ehkä saattanut säilyttää muotonsa, vaikka olisin päästänyt kyseisen letin muodostavista hiussuortuvista irti. Huokaisin hiljaa itsekseni ja katselin lammen kimmeltävää, peilityyntä pintaa.

Istahdin myöskin maahan - vastapäätä Jackia, toki välissä oli.. metri tai puoltoista väliä. Laukusta otinkin kaksi hedelmää ja leipää, ojensinkin ystävällisesti ne vastapäätä istuvalle, joka sitten otti ruuat vastaansa. Itse alotin omenasta, sitäpä rouskuttelin samalla, kun siirsin jälleen kerran hiuksia kasvoilta. Pitäisi kaiketi leikellä hiuksia, ainakin hieman lyhentää, muttei ollut mikään kiire, sillä saattaisi kestää puolikin vuotta, että hiukseni olisivat kasvaneet edes 2 cm. '' .. Hmh.. '' Hymähdin ja omenaa mussuttelin, kun kartan laukustani otin ja vapaalla kädellä levitin sen maahan, hieman sivummalle.

- Jack

Kiitin paladria. Sitten haukkasin palasen leivästä, ja kieleni kuljetti leivänpalasen suun takaosaan, takahampaiden hienonnettavaksi. Leipä maistui niin hyvälle, että se melkein suli suussa. Leipä tyydytti pahimman nälkäni. Sen jälkeen siirryin 'välipalaani', eli mehukkaan näköistä, hieman kirpeää, tummanpunaista ja sopivan kypsää omenaa syömään. Milloin viimeksi minulla olisi ollut näin hyvä olo? Olin tavannut henkilön, johon pystyi luottamaan. Ja hän jaksoi aina vain uudestaan auttaa minua pois erilaisista pinteistä. Painoin katseeni karttaan, jota pienen etäisyyden päästä tutkailin katseellani hieman arvioivasti. Olin silti sen verran kaukana, eli metrin päässä, kartasta, etten saanut kunnolla selvää kartalla olevista paikannimistä tms.

Laukkuni siirsinkin kartan päälle ja laukusta otinkin vesileilin. Omenasta mitä jäikään jäljelle, viskasin olkani ylitse ja jaloilleni nousin. Vesileilin kanssa askeleet suuntasinkin järven/lammen rantaan, kyykistyinkin ja leilin korkkia availin. Siivet osittain lojuivat maassa, puoli-istunnassa kumarruin hieman ja veden alle painoin leilin suun. Muutamia ilmakuplia pintaan tulikin. Kun ilmakuplien tulo loppuisi, tietäisin, että leili olisi täynnä raikasta, virkistävää vettä.

- Jack

Mielestäni matkanteko ei saisi olla jatkuvasti tosikkomaista puuhaa. Pitäähän sitä nyt joskus ottaa vähän rennommin, eikä aina olla sellainen tosikko. Matkustamisen sitäpaitsi pitäisi olla hauskaa, ainakin osittain, eikä jatkuvaa pohtimista siitä, missä seuraavan kerran pysähdytään, mitä kautta on paras mennä, ja sitä rataa. Niinpä mieleeni juolahti pieni kepponen. Nousin omenan syötyäni, ylös maasta ja hiippailin paladrin taakse. Sitten yritin tönäistä toista leikkimielisesti lapaluihin, jolloin miekkonen oletettavasti horjahtaisi veteen.

Molskis! Syljeskelin hieman vettä suustani, istumaan veteen kiepsahdinkin. '' Reilua, erittäin reilua. '' Virnuilin pienesti, märkiä hiuksia siirsinkin kasvoiltani - nytpähän ainakin näkisin hiusten takaa jotain. Ikävä kyllä - asu oli jo tarpeeksi ihoa myötäilevä, nytpä paita ja housut, paita varsinkin märkänä ihoa vasten liimautui. Jaloilleen nousinkin, vesileilin mukaan otin ja muutamia askelia otinkin. Ehkä pienen pieni virne kasvoillani kukkikin.

- Jack

Virne oli kaartunut huulilleni toispuoleisena, päätäni kallistin oikeaa olkapäätäni kohti ja totesin viattomana "Ups, se oli puhdas vahinko." Virnuillen paladri lähestyi minua, ja kaappasi sitten syliinsä. Yllättyneenä kiljahdin pienesti. Miekkonen kääntyi sitten ja lähti kävelemään veteen, kannatellen minua käsivarsillaan. Sitten hänen käsivartensa äkkiä olivatkin hävinneet altani, ja pian löysin itseni viileäntuntuisesta, kirkkaasta vedestä. Ravistelin hiuksiani pois kasvoiltani ja virnistin toiselle. Ovaalin muotoisia, eri valostuksissa hieman eriasteisten sinisille näyttäviä kirkkaita, läpikuultavia vesipisaroita sinkoutui eri ilmansuuntiin hiuksistani. Lähdin kävelemään vedessä paladria kohti, vaatteeni olivat läpimäriksi kastuneet ja siksi ne tuntuivat tavallista ehkä hieman raskaammilta ylläni.

'' No no, potut pottuina. '' Virnuilin ja kädet olinkin ristinyt rintakehälleni. Paitaa kuitenkin sitten irrottelin hieman iholta, tyydyin tuhahtamaan ja pyyhkäisin märkiä hiuksia kasvoiltani, olivathan ne liimautuneet mukavasti kasvojen myönteisesti. Kädet ristinkin takas rintakehälle, hieman siivistä vesiä ravistelinkin pois, useita vesipisaroita lentelikin, kun muutamia siiveniskuja ilmaan tein - kohoamatta ilmaan.

- Jack

"Varo vain..", virnistin, mutta kävelin toisen ohitse rannalle. Vedin läpimärän, ihoa vasten liimautuneen paitani pois, ja kiepsautin paitaa kierteelle ja väänsin suurimman osan vedestä pois. Sen jälkeen vein paidan kuivumaan lähimmän puun alimmalle oksalle. Itse liu'uin puuta vasten nojaillen istumaan. Katselin yhä paladria.

Toisen jälkeen muutamia askelia otinkin, samalla kun taas vaihteeksi sipaisin märkiä hiuksia silmiltä. Tepsuttelinkin ensin laukkuni luo - vesileilin asettelin paikoilleen laukkuun. Seuraavaksi oli vuorossa kartta, jonka taittelin pienempään kokoon ja asettelin myöskin laukkuun. Kuitenkin, jätin laukun maahan, mutta itse nousin kyykystä. Askelia otinkin ja Jack'in eteen kyykistyin, mahd. tökäten toista otsaan.

- Jack

Olin hieman hämilläni siitä, kun toinen kyykistyi eteeni ja tökkäsi sormellaan otsaani. Huuleni olivat kaartuneet hymyyn. Yllättäen, mitään varoittamatta kysymys luiskahti hieman raottuneiden, kapeiden huulieni välistä; "Välitätkö sinä minusta?", kallistin päätäni. "Tietenkin.. Tai siis!", Kinnas lehahti punaiseksi kasvoistaan.

Kämmenillä kasvojani pyyhkäisin, ikäänkuin punastumista repien kasvoiltani pois. '' Njoo.. '' Pienesti takaraivoa raaputin, hiukset hieman kosteahkot vielä olivat, joten kampaus ollen varsin lässähtänyt. Asuni muutenkin oli litimärkä. Lopulta 'kellahdin' perseelleni kyykystä istumaan, siipien kärjet hieman taittuen - olihan kärkiin 'asennettu nivelkohta'.