- Paladrit.

Paladrilla tarkoitetaan olentoa, joka omaa ihmismäisen kehonrakenteen, mutta ihmisestä poiketen tällä on selässä siivet. Heillä on kuitenkin ihmistä sirompi ruumiinrakenne. Siivet ovat aina paladrin hiusten ja silmien kanssa saman sävyiset, ja siivet omaavat lentokyvyn. Paladreja usein luullaankin enkeleiksi, sillä nämä kaksi rotua ovat maallikon silmissä yleensä melko samankaltaisia. Ja heistä todellakin löytyy monia yhtäläisyyksiä. Enkeleistä poiketen, paladrit eivät kuitenkaan omaa pyhäävaloa, pyhiä loitsuja, saati sitten kykyä vetäytyä henkimaailmaan. Enkelit ovat käytännössä fyysisesti vahingoittumattomia - toisin kuin paladrit, joiden keho ottaa iskut vastaan, ja vaurioituu siinä missä ihmisenkin keho on kykenevä vauroitumaan. Siivet "puhkeavat" lapaluiden välistä paladreilla jo lapsuusiässä, noin 7 - 14 kesäisenä. Siipien hallinta on alussa aina vaikeaa, koska siivet ovat omistajaansa suuremmat ja raskaatkin. Paladrit omaavat jo syntyessään yksilöllisen päävoiman-/elementin, ja magiaa. Loitsujen opettelu kuitenkin vie oman aikansa, mutta paladrilla on käytännössä aikaa tulla mahtavaksi loitsijaksi kevyesti 200 vuodessa. Paladreilla ei ole tarkasti määriteltyä elinkaarta, mutta heidän tiedetään elävän useita vuosisatoja. 10-vuotias paladrilapsi on käytännössä 60 ihmisvuotta elänyt. He ovat maallikoita nopeampia, ja siipensä hallitseva, lentokyvyllinen paladrinuori pääsee nopeimmin ja helpoimmin kulkemaan ilmateitse. Muuan taru kertoo, että kun eräs paladri menetti sielunkumppaninsa, rakkaansa, hän masentui, ja vähitellen alkoi, itse asiaa tiedostamatta, muuttumaan yölinnuksi. Kyseinen paladri muuttui vainoharhaisemmaksi, ja aggressiiviseksi, katkeraksi kaikkea elävää kohtaan. Hän surmasi kaikki eteensä tulleet, ja lopulta menetti kaikki inhimilliset piirteensä ja hyveensä, ja kohosi taivaalle mustana, suurena lintuna, jonka selkäpiitä riipivä, kammottava raakkuminen kaikui laaksojen halki. Yölinnuiksi muuttuneiden paladrien ylle on langetettu kirous, joka määrää heidän ikuisesti liitelemään suuren linnun muodossa, vailla inhimillisiä piirteitä, rakkautta tai mitään mikä heitä muistuttaisi menetetyistä sielunkumppaneistaan. Tällaisen muodon saaneet paladrit tuhoutuvat vähitellen, ja lopulta surun ja katkeruuden murtamina menehtyvät