Reiko vuoret

Vuorilta näkee kauas kauas kausas tuntemattomaan metsään ja Emýrian kaupunkiin.Vuori on kokonaan kivestä ja joissakin osissa ruohosta. Vuorilta löytyy jonkin verran kitu kasvuisia puu kasveja ja sammalta. Ruoho ja vesi alueita löytyy Reiko vuorien ylimmistä kohdista.Perytoneja siellä näkee paljon, koska ne viihtyvät siellä. Kallio luolia löytyy todella paljon!

- Jack

Noin tunti sitten olimme päässeet jatkamaan matkaamme. Kulkiessamme eteenpäin pientä polkua, havaitsin kauempana edessäpäin ylväästi kohoavan, sinertävän vuoriston. Sen rinteiden muhkuraisia, epätasaisia ja rosoisia pintoja myötäilivät pienet kitkasvuiset, punertavaoksaiset puut, jotka näyttivät kaukaa katsottuna vuoristossa risteileviltä verisuonilta, ikään kuin vuoristo olisi ollut elävä, massiivinen olento. Vuoriston kallio lohkeili osittain sen kyljistä, saaden sen olemuksen näyttämään varsin rosoiselle, ajansyömälle, mutta silti jollain ilveellä veitsenterävälle. Vuorten terävät huiput muodostivat salamyhkäisen ja jokseenkin pelottavankin päätepisteen metsälle. Ilta alkoi painumaan yllemme. Aurinko yritti kavuta vuoriston ylle, ja taistella tiensä takaisin taivaankannelle, mutta se hukkui pian vuorijonojen taa. Vuoristo muistutti paljolti terävää hammasrivistöä, joka repi riekaleiksi auringon jonka jälkeen taivaankannelle pulppusi purppuranpunainen väri auringon viimeisistä, tukahtuvista säteistä. "Pian tulee pimeä... Meidän kannattaisi etsiä jonkinlainen suoja, nukkua yön yli ja jatkaa sitten matkaa", paladri totesi samalla kun tutkaili katseellaan ympäristöä. Suuntasimme vuorijonon juurta kohti, ehkä sieltä löytyisi jokin tyhjä luola jossa voisi yöpyä.

Auringon painuttua mailleen, ympäristöön alkoi ilmestyä jokseenkin karmiva usva, joka peittäen aikalailla ympäristön - samoin kuin polun. '' Hmh.. Pitäisi vielä osata suunnistaa.. Äläkä nyt katoa sumuun. '' Lausahdin ja taivasta hieman vilkaisin. Sankka, synkkä sumu peittäen näkymät taivaalle. Suunnistus ei olekkaan enään niin helppoa. Laukkuani hetken kaivoinkin, yllättävää, pienen loitsun kun muutama vuosi takaperin olin asettanut laukkuun, että esineet hieman kutistuisivat, jotta enemmän tavaraa mahtuisi. Olin tyytyväinen, kun joskus olin laukkuun köyttäkin pistänyt. Nyt siitä ainakin olisi hyötyä. '' Pidä tästä kiinni - älä päästä irti, tapahtui mitä tapahtui. '' Köyden toisen pään tyrkkäsin miekkosen kätösiin, itse pidin toisesta köyden päästä ja muutaman juoksu askeleen otin, ennenkuin siipiä iskin ilmaa vasten. Ylöspäin, sumun ylle lensinkin, aina hieman kerälle kerittyä köyttä laskien löysälle. Köyttä riitti hyvinkin puiden yläpuolelle, nyt ainakin näkisin, mihin kuljimme.

- Jack

Pidin käsissäni köyden toista päätä, samalla kun tunsin köyden hieman kiristyvän. Lähdin kävelemään keskellä paksua, (ja välillä harsomaista) usvaa, joka vyöryi massoittain sammalten ylitse, ja velloi ympärilläni, yltäen aina vyötäröön saakka. Usva aaltoili ympärilläni aavemaisesti, ja välillä repeytyi niin, että repeymäkohdasta saattoi erottaa palasen sammaleen päällystämää, epätasaista maata, tai kannon. Seurailin köyttä, jota puristin sen verran lujaa että kämmeniini jäivät punertavat painaumat köydestä. Usvaa tursusi puiden lomitse kerroksittain. Paladrin sanat pyörivät hetken aivojeni sopukoissa, ennen kuin ne pulpahtivat mieleeni. Älä päästä irti, tapahtui mitä tapahtui. Helppohan hänen oli sanoa, kun ei joutunut sokkona kulkemaan usvan keskellä, joka kaartui jo ylleni, peittäen täydellisesti näköyhteyteni taivaalle, hotkaisten minut sisäänsä. Kompuroin eteenpäin hetken, pienen esteen tultua tielleni. Vilkaisin olkani ylitse sankkaan usvaan, samalla kun törmäsin johonkin itseni kokoiseen, massiiviseen, jäntevään ja karvaiseen olentoon, jonka ääriviivat piirtyivät hyvin heiveröisesti usvaan. Eläimen laajentuneista sieraimista pelmahti lämmintä ilmaa. Säpsähdin, kun syvältä sen kurkunpohjasta karkaisi murinantapainen, kovaääninen äännähdys. Unohdin hetkessä köyden, ja että sen toisessa päässä liiteli paladri. Pyörähdin ympäri ja lähdin nopeasti rääkäisten ryntäämään sokkona eteenpäin. Olin taas kompastua pienempään esteeseen, siitäpä kookas otus ei pitänyt, vaan ryntäsi perääni äristen. Kai se luuli että olisin kajonnut sen saaliiseen, sillä pienempi este ei liikkunut, ja tuo leukojaan loksutteleva karvaturkki vaikutti petomaiselle jollain tapaa. Vähitellen köysi pingottui äärimmilleen, ja pysähdyin kuin seinään. Pyörähdin ympäri, tartuin kaksin käsin köydestä ja aloin kiskomaan sitä. Sen ohella massiivinen otus päätään viskellen ravasi minua kohti, siivenkaltaisia ojennellen. "Jumalauta!" Kirkaisin.

Yllättävä nykäsy saikin minut pudottamaan hieman korkeutta. Ynähdin ja siipiä hieman levitin - jotta putoaminen hidastuisi. Köyttä kun kiskomaan alettiinkin, silmiä pienesti pyöräytin ja hitain siiveniskuin aloinkin hieman kaarevassa mutkassa aloinkin liitämään. Kirkumisen takia hymähdinkin - 'Kaappikello' ilmeisesti oli törmänny johonkin. Siivet hetkellisesti painoin suppuun, kun taas köyden pään olin sitonut ranteeseen. Irrotin köydet, samalla kun syöksyä hieman hiljensin ja yksinkertaisesti kädet rennosti laskinkin roikkumaan ja lopulta yritinkin vain Jack'in käsistä - oikeastaan ranteista otetta tavotella, jotta voisin korkeutta taas nousta, eikä toinen joutuisi ongelmiin.

- Jack

Paladri tarttui ranteistani, ja nykäisi minut ilmaan, jolloin kengänpohjani iskeytyivät perytonin leveää ohimoa vasten, ja sain siitä ponnistettua vauhtia. Peryton puolestaan jatkoi ryntäämistään eteenpäin ja törmäsi puunrunkoon. Paladri iski metallisiivillään ilmaa, ja valjasti tuulen käyttöönsä. Melko vaivattomasti hän ampaisi ylöspäin, yhä ranteistani pitäen kiinni. Peryton repäisi sarvensa irti puunrungosta, ja syöksähti pian myös ilmaan. Olento ojensi varsin kookkaita siipiään sivuille, ja iski niillä ilmaa raskain liikesarjoin, kuroen välimatkaa varsin nopeasti umpeen.

'' .. Hoah, miten edes sait tuon perääsi? '' Kysäisin, samalla kun olkani ylitse vilkaisin. Käsiäni hieman 'käänsin' ja yksinkertaisesti koukistin käsiä ja pienesti vilkasin taas olkani ylitse. '' Olisitko ystävällinen ja takertuisit lantiooni jaloillasi? '' Kysäisin, 'Kaappikello' nyökkäsi ja joutui hieman ponnistelemaan, jotta sai nostettua itseään ylemmäs, jotta onnistuisi kietomaan jalkansa lantiolleni. Vähitellen höllensin otetta toisen ranteista, jolloin Jack kietaisi kädet ympärilleni - varsin tiukasti. '' .. Ja älä nyt vain oksenna. '' Tokaisin ja siivet painoin hieman suppuun, jolloin yllättäen korkeutta putosimme, oksiston seassa siivet levitin ja muutaman pyörähdysliikkeen tein ja siivet suppuun painoin - jotta ehjin nahoin pääsisimme pujottelemaan tiuhasti levinneiden oksien sekaan. Sillä tuskin elukka mahtuisi seuraamaan. Olihan tarkasti pujoteltava - jottei puuhun tai oksaan törmäisi.

- Jack

Olin taas paladrin reppuselässä. "Minä taisin häiritä sen ateriointia. Sitäpaitsi törmäsin siihen vahingossa sumun keskellä..", mutisin samalla kun siristin silmiäni, ilmavirta pörrötti hiuksiani. Vilkaisin olkani ylitse. "Taisimme eksyttää sen..", totesin, (vaikka todellisuudessa peryton liiteli ylempänä, puiden yläpuolella, ja piti meitä silmällä, seuraten, mutta sitähän minä en tiennyt).

'' Toivotaan niin. Kaiketi voisimme näinkin matkaa jatkaa, ainakin nopeammin sujuisi. '' Toki oli paljolti matkaa, eikä siihen näin paljoa pitäisi aikaa mennä. Suuria siiven iskuja löin, jyrkästi kaarsin ylöspäin, muutaman pyörähdyksen tein, ylöspäin varsin nopeasti kohosimmekin. Muutaman spiraalin tapaisen pyörähdyksen vielä tein, ennen kuin siivet levitin, jotta syöksymistä ylöspäin hiljentyisi vauhdin kannalta. Siipiä hieman suppuun painoin taas, jolloin 'korjasin lentoasentoni', onhan aika hankalaa pystysuoraa lennellä.
Kuitenkin pian jonkinsortin 'rääkäisyn' takaapäin saattoi kuulla, olkani ylitse vilkaisin. '' .. Jaa että eksyi? '' Hymähdin ja suurin siiven iskuin hieman kiihdytin vauhtia, jottei elukka aivan heti kiinni saisi. Tuhahdin pienesti, toisella kädellä otinkin toisen senbonneula käsiaseista. Pienen kiepsahduksen tein, jolloin 'selältään' lensinkin, taino, selkä ainakin oli maata kohde. Siivillä en voinut ilmaa iskeä, onhan vähän hankalaa päinvastaiseen suuntaan siipiä liikuttaa. Varmistimen nopeasti otinkin pois ja tähtäsin olennon toista siipeä - olihan tähtäys aika hankalaa, löihän elukka siivillä ilmaa ja putosimme itse hitaasti korkeutta. Lopulta liipasimesta painoi - osui joku kolmesta neulasta ei, pakko oli hieman korkeutta nousta. Kiepsahdin taas ympäri ja muutamia siiveniskuja iskinkin ilmaan.

- Jack

Kuulin takaapäin kimeän kirkaisun, samalla kun peryton lähti kieppumaan maata kohti, rymisten pudoten oksiston lävitse. "No en minä tiennyt että se tulee yläpuolelta..", mutisin samalla kun olin tarrannut häneen kiinni takiaisen lailla.

'' No, eipä sillä väliä enään. '' Tokaisin, käteni rentoina roikkuivat, suuria siiven iskuja ilmaan teinkin, yllättävän nopeasti lensimmekin. Välillä vain levitin siipeni ja liitelimme ilmassa. Nyt kun sumun yläpuolella olimmelin, vilkaisin taivaalle kohonnutta, suurta ja kirkasta kuuta, jota koristaen lukuisat kraaterit. Tähdet tuikkivat, ikäänkuin lisukkeena tummahkolla kankaalla kuun seurana.