Emýria

Esmérian etelä osassa on pieni, köyhä, vanhanaikainen ja vaatimaton kylä.. Esmérian ainut kirkko sijaitsee siellä. Kaupungin Eteläisimmässä päässä on satama ja sen vieressä tori, josta löytyy kaikenlaista kamaa.. Ruoasta aseisiin. Ruoka tarvikkeista löytyy enimmäkseen kalaa ja leipää. Torilla on myös useina päivinä eläin huutokauppaa. Kaupungista löytyy sairaala, jossa käytetään lääkkeenä erilaisia kasveja jne.. tori, satama, kaupugintalo, seppä, joka kengittää hevosia ja korjaa kaikenlaista. Koulu myös löytyy, pankki, posti, kauppoja ei ole koska kaikki ostetaan toreilta. Paikassa ollaan vampyyrejä ja noitia vastaan, mutta pohjoisessa ollaan kuitenkin enemmän niitä vastaan ja toimitaan sen mukaisesti.. Etelä Esmériassa ei juurikaan ole paljon puita tai ruohoa, pieniä maatiloja on sillä täällä, joista löytyy jonkin verran ruohoa ja kasveja. Eli eteläosassa on pieni kaupunki jonka nimi on Emýria ja Emrýian ihan vieressä oleva Emýrian meri.

- Jack

Ties kuinka monta kertaa olin meinannut nukahtaa hänen selkäänsä, mutten kuitenkaan ollut sallinut sitä itselleni, koska silloin olisin saattanut pudota hänen kyydistään. Silmäluomeni tuntui varsin raskaalle, ja se tahtoi aina itsekseen painua kiinni, vaikka kuinka yritin pitää silmääni auki. Silmääni kirveli varsin voimakas ilmavirtaus, mikä aiheutti sen että räpyttelin silmääni jatkuvasti, ylläpitääkseni silmäni kosteutta. Lipaisin kuivunutta, rohtunutta ja kapeaa alahuultani, samalla kun jouduin siristelemään silmään, löihän ilmavirtaus hiussuortuvia alinomaa kasvojani vasten. Tämä matka todellakin oli osoittanut sen, että paladri oli kestävä, ja erittäin hyväkuntoinen mies. Hän ei nimittäin ollut tämän lennon aikana ollenkaan laskeutunut alas maahan levähdystaukoa pitämään. Ja olihan siinä hyvätkin puolensa; edessäpäin, horisontissa kohosivat ensimmäiset rakennukset, jotka kielivät Emýrian olevan hyvin lähellä.

En kuitenkaan ollut mikään niin sporttinen persoona - kyllä minuakin alkoi hiljalleen väsyttää. Kuitenkin, pakotin itseni jaksamaan, sillä ei enään pitkä matka ollut. Roikottelin käsiä rentoina, hieman haukotellen. Suuria siiveniskuja ilmaan löinkin, hitain liikkein. Näin kuluttaisin vähemmän energiaa, ja jaksaisin lentää jopa kaupunkiin asti. Kaarsin hieman oikealle - jotta voisin lentää muutaman vuoren vierestä - eikä tarvitsisi ylöspäin kohota, jolloin happi ohenisi, ja olisi hankalampaa hengittää.

- Jack

Päästyämme maankamaralle, laskeuduin alas hänen selästään. Ojensin käsivarsiani taivasta kohti ja venyttelin raajojani hetken. "Kiitos taas.", hymyilin paladrille, ja jatkoin sitten "Sinäkin näytät olevan levon tarpeessa. Kannattaisikohan meidän näin ensitöiksi etsiä majatalo?"

'' Kaiketi. '' Siipiä taittelin selkään, hieman haukottelin. Laukun olin kiinnittänyt muutamilla remmeillä kiinni - ja lantiolleni, ettei se heilahtaisi roikkumaan lennon aikana. Remmejä avasin, jolloin laukku heilahti löysästi roikkumaan olalta. Jokseenkin raskain, väsynein askelin lähdin tepastelemaan, katseellani haravoiden jonkinsortin majatalon kylttiä. Loppujen lopuksi, silmääni pisti tyynyn muotoinen kyltti, jossa lukien jotain majatalosta. Siristin silmiä, jotta saisin pimeässä hieman paremmin nähtyä tekstin. Kyllä - majatalo se olikin.
Olimme hankkineet kahdelle huoneen, jotta molemmilla olisi oma sänky. Varmaan tiskin takana ollut oli ihmetellyt hieman, mutta sittenpähän ihmetteli. Avaimen lukossa käänsin ja oven avasi, astelin suoraan sängylle ja 'heittäydyin' vatsalleni. Pianpa nukahdin.

- Jack

Makasin kyljelläni omalla sängylläni, selkä seinää päin. Nojasin poskea kämmeneeni ja katselin kuinka suloiselle toinen näytti nukkuessaan. Huulilleni oli tahtomattakin kaartunut hymy, häntä oli ihan ilo katsella, vaikka itsekin olin väsynyt. Olisin voinut katsella tuota nukkuvaa ihanuutta ties kuinka kauan, mutta katsoin viisaammaksi antaa kehon levätä. Istuma-asentoon oli yksi tuska nousta, irvistäen kumarruin riisumaan saappaat jaloistani, sitten sysäsin sängyltä peiton syrjään ja asetuin sikiöasentoon, vetäen peiton ylleni. Suljin silmäni, eikä kestänyt kovinkaan kauaa, kun sain jo kiinni unenreunasta.

Aamun sarastaessa - auringon tunkiessa ensimmäiset säteet ikkunasta, jossa hämähäkin verkot koristavat ikkunan toisella puolella, herätti minut. Yleensä heräänkin aina auringon noustessa - nytkin kävi niin. En jaksanut yöllä ottaa kenkiäkään jaloista, heitin jalkani vain sängynlaidan ylitse. Hieman venyttelin ja jaloilleni nousinkin. Vilkaisin Jack'ia, joka uinui kuin tukki. Hymyilin pienesti ja suuntasin ovelle. Hiljaa avasinkin oven - kuitenkin ennen lähtöä olin avannut ikkunan salvan, jotta voisin vaikkapa lennähtää sisälle takaisin, koska avaimia oli vain yksi. Kipittelin portaat alas ja suuntasin ulos - aikaisin aamusta astelin torille ja sieltä suuntasin satamaan. Auringon nousu oli kyllä kauniin näköinen, sitä voisi katsella useamminkin, jos sattuisi meren rannalla olemaan. Horisontin takaa punertava pallo nousikin, luoden taivaalle pilville kauniita, punertavia värejä.

- Jack

Herätessäni katseeseeni pisti heti tyhjä sänky, jossa paladri oli nukkunut yön yli. Kurtistin pienesti kulmiani ja nostin yläruumiini ylös sängystä, kyynerpäihini nojaten. "Mihin hän nyt on hävinnyt..?", sanat osoitin itselleni, eihän kerran huoneessa ketään muuta ollut. Lopulta sysäsin lämpöä hyvin alleen vangitsevan, pehmeän peiton syrjään, jolloin siihen muodostui pieniä laskoksentapaisia. Heilautin jalkani sängynlaidan ylitse ja pian jalkapohjani tapasivat viileän, puisista, ruskeaksi maalatuista lankuista koostuvan lattian. Suuntasin askeleeni ikkunan luokse, ja katselin ulos. Aurinko hiveli lämpöä levittävillä, pehmeillä säteillään ikkunan lävitse minua, ja sen säteet leikittelivät vuoroin varjojen kanssa kasvoillani. Aurinko oli maalannut taivaankannen kauniin punertavan vivahteiseksi. Yllättäen näläntunne kouraisi vatsanpohjastani. Sipsuttelin saappaideni luokse ja kiskoin ne jalkoihini, sen jälkeen suuntasin askeleeni huoneesta majatalon alakertaan, sitä ennen toki olin siepannut huoneemme avaimen mukaani, enhän halunnut jäädä lukkojen taakse.

Astelin jo satamasta päin kohti majataloa - ehkä jotain aamupalaa syömään. Väkeä oli yllättävän nopeasti kertynyt torille, jotenka jouduin pujottelemaan ihmispaljouden seassa. '' Anteeksi, anteeksi.. '' Hoin, kun väki ei meinannut väistyä tieltä. Välillä jouduin tunkemaan jostain välistä - olisi kai vain pitänyt kiertää koko tori.. Jupisin itsekseni, lopulta, tungos loppui, harvaan ihmiset olivat asettuneetkin, keskellä toria vallitsi suoraan sanottuna kaaos. Hymähdin ja olkani ylitse vilkaisinkin. Oikeastaan, ei ollut järkeä edes näin aikaseen mennä pilaamaan huutokaupoilla kaunista aamua, jospa muut vaikka nukkuisivat vielä?
Avasin majatalon oven ja talssin suoraan tiskille. Alakerrassa oli ravintolan tapainen kerros, josta voisi tilata aamupalaa, päivällistä tai muuta sellaista. Sivusilmällä huomasin 'Kaappikellon' asettuneen jo nurkkapöytään. Tilasin itselleni aamupalan - oletinhan, että Jack olisi jo itselleen ruokaa tilannut. Tilattuani talssin suoraan miekkosen seuraan. '' Huomenia. '' Virkeänä lausahdin ja hymyilin.

- Jack

Kohotin katseeni lautasestani, jossa oli jonkinmoisia hedelmiä, sekä pari uunituoretta leipää. "Huomenta.", toisen hymyily ja virkeys tarttuivat minuunkin. Kiedoin pitkänomaiset, naarmuiset sormeni kotikaljalla täytetyn kolpakon korvan ympärille, ja kohotin kolpakon huulilleni, kumoten juomaa pieninä määrinä kurkustani alas. Sitten laskin kolpakon nurkkapöydän rosoiselle, hiomattomalle pinnalle, ja aloin mutustamaan leivänpalasta nälissäni. Säästäisin omenat sun muut ns. välipalakseni. "Miten nukutti?", kysyin hörpätessäni taas kotikaljaa.

'' Hyvin kaiketi. '' Lausahdin, kun jonku naikkos tarjoilija toi aamupalani. Olinhan tilannut yksinkertaisesti vain kerrosleivän - jonka väliin ollen survottu salaattia ja juustoa. Juomana tilasin ihan vain vettä. Hiljalleen aloin mussutella leipää ja välillä hörppäsin raiskasta lähdevettä. Hiuksia hieman siirsin silmiltä.

- Jack

Lopetellessani ruokailuani, katseeni sattui harhailemaan vastapäisellä seinällä olevalle ilmoitustaululle, jossa paistoi kaikkien rahannälkäisten katseiden ulottuvilla selvästi eräänlainen etsintäkuulutuslappunen. Siristin silmääni, sysäsin jakkaran syrjään ja harpoin ilmoitustaulun luo. Repäisin haurasrakenteisen, ohuen ja kellertävän paperin käsiini ja hetken silmäiltyäni etsintäkuulutettujen kasvoista tehtyjä, hyvin tarkkoja piirroksia, tunnistin kuvassa olijat. Sihahdin jotain hampaideni lomitse ja kipittelin paladrin luokse, samalla kun vangitsin hauraan paperin nyrkkini sisään. Nyrkkiin puristuneen kämmenselkämykseni iho pingottui, jolloin kyseisen käteni jänteet saattoi selvästi erottaa paljainkin silmin, samalla rystyseni ja sormenpääni muuttuivat valkoisiksi puristusvoiman vuoksi. "Katso!", irvistin samalla kun avasin nyrkkini ja länttäsin kasaan runtatun etsintäkuulutuslappusen paladrin eteen pöydälle.

'' .. Voi herran Jumala.. '' Jaloille ponkaisin, ruuista rahat jätin pöydälle, miekkosta ranteesta nappasin ja perässäni raahasin, toki etsintäkuulutuksen mukaamme otin. '' Helvetin helvetti.. '' Jupisin, portaita harpoin ylöspäin. '' Etkai tavaroitasi ole ehtinyt levitellä? '' Kysäisin - kuitenkin, minullahan suurinosa tavaroista oli, hiilenharmaan kaavun, sekä laukun olalle kaappasin, ikkunalle suuntasin - toiselle sängylle olin maksun huoneesta jättänyt. Ikkunan sepposen selälle avasin, onneksi ikkuna aukesi saranoista ulospäin. '' Noni, tule. '' Toista koipea heitinkin jo ikkunalaudan ylitse.

- Jack

"Ei minulla tietääkseni ole muuta tavaraa kuin nämä vaatteeni..", virnistin toiselle samalla kun itsekin aloin ikkunasta kapuamaan ulos. Viskaisin huoneen avaimen olkani ylitse huoneeseen, ennen kuin suljin ikkunan. Paladrin avustuksella kahden metrin pudotuksesta selvittiin vaivattomasti, ilman minkäänlaisia vaurioita. Lähdimme ripeästi kävelemään poispäin majatalosta. Kulkiessamme Emýrian kaupungin lävitse, käytimme talojen väleissä mutkittelevia, ahtaita ja vähän käytettyjä, hämäriä kujia eksyttääksemme mahdolliset seuraajat, jos joku siis olisi sattunut lähtemään peräämme. En voinut muuta kuin seurata paladria, hänhän tässä minua kiskoi mukanaan ranteesta.

'' Ei tässä näin pitänyt käydä. '' Tuhahdin, irrotin viimein otteen toisen ranteesta. Nojauduin puuseinämää vasten, kämmenillä hetkeksi kasvot haudaten, kun sitemmin kädet liu'utin pois kasvoilta. Hiljalleen valuin istumaan kujalle. '' No, mihin nyt menemme? Olisimme vain jumissa täällä.. Ja joutuisimme varomaan katseita jatkuvasti, nyt kun tuo tuli ilmi. Ties kuinka moneen kaupunkiin se on ehtinyt jo levitä.. '' Nojasin hieman eteenpäin, käsivarret painoin polvia vasten ja nojasin jalkoihini.

- Jack

Mutristin pienesti suutani, ja kurtistin aavistuksenomaisesti kulmiani. "Hmm.. mietitään..", mutisin mietteliäästi ja hieraisin leukaani. Sitten ilmeeni kirkastui. "Hommataan paatti ja lähdetään merille! Kukaan ei osaisi etsiä sieltä, sitäpaitsi merta hallitsevat piraatit joten kukaan ei ole halukas menemään sinne, kun lähes varmasti joutuisi ryöstetyksi." Lipaisin huultani ja hieraisin kämmeniäni yhteen, sekunnin murto-osan ajan kasvoillani häilyen vähän pelottavakin, kierohko virne. "Varastetaan paatti.. Kai täällä satama on. Sitten lähdetään... Mille kuulostaisi?", kysäisin samalla kun mielessäni alkoivat laukata erilaiset ajatukset, joista alkoi varsin hitaasti kehkeytymään suunnitelma.

Vilkaisinkin toista. '' Voisihan se toimia, mutta jokaisella laivalla yleensä on määränpää, ei merillä voisi ruuatta ikuisesti seilata. Toki voisimme meritse etsiä jonkin saaren - taikka vain kiertää johonkin vuorten ohitse.. '' Hieman takaraivoa raaputtelinkin. '' Pikku ongelma tosin - jos varastamme kunnon aluksen, tarvitsisimme miehistön - muuten ideasi voisi toimiakkin. ''

- Jack

"Njää... Emme me tarvitse miehistöä. Sitäpaitsi joku voisi lahjoa heidät meitä vastaan, ja silloin luonnollisestikin joutuisimme tyrmään. Varastetaan vain joku suhteellisen kestävä paatti ja lähdetään sillä etsimään joku saari. Ja sinähän olit hyvä kartanlukija, joten voit etsiä sopivan saaren...", aloin laatia mielessäni suunnitelmaa, ja pyrin huomioimaan erilaisia asioita eri näkökulmista, jotta suunnitelmassani olisi huomioitu kaikki asiat sekä tekijät, ja pyritty minimaalisoimaan suunnitelman epäonnistuminen. "Etsitään se satama ja sitä rataa...", aloin toki suunnittelemisen ohella hieman hermostumaan, koska mistä sen tietäisi, vaikka joku seuraisikin meitä.

'' Kaiketi niin.. '' Jaloilleni kapusin, siivet selkääni varsin tiukasti taittelin. Taivasta vilkaisin, kuitenkin huokaisin. '' No, en itse ainakaan parempaa suunnitelmaa keksi, suunnitelmasi saa nyt luvan kelvata. '' Askeleet suuntasin kujalla satamaa kohde. Yritin varjoja pitkin kävellä, jottei niinkään kukaan vahingossakaan kasvojani näkisi. Hieman nurkalta vilkaisin, ettei nuorisoa - tai ketään oleillut kujalla. Pujahdinkin taas varjoisammalle puolelle ja astelin ääneti eteenpäin.