Liidin taivaalla pieniä kaaria tehden - jotta ilmavirta pysyisi siipieni alla, enkä putoaisi. Katseeni vilkaisi aina välillä puiden latvoja - jotten niihin törmäisi. Kuitenkin kolmasosan neljännestä katseeni pysyi Kaappikelloa raahaavissa tyypeissä. Käteni hapuili senbonneula-aseen reisikotelolle, otinkin toisen aseista kotelostaan ja kohotin hieman korkeutta. Vaikka he liikkuisivat nopeasti, ei oikeastaan pitäisi minulle olla mahdotonta osua maaleihin. Toki siinä omat riskinsä olivat. Pientä 'nappia' painoin, jolloin aseen mekanismi työntäisi esiin veitsiosan. Laskeuduin hieman korkeutta, jotta ylttäisin puiden alastomiin latvoihin. Lahosta puusta katkaisin paksunkin palan puuta hetkessä - vähin äänin. Veitsi lopulta 'nappia' toisen kerran painaessa vetäytyi takaisin käsiaseen sisälle. Asettelin puun osan niin, että se peittäisi kaksi piipun suuta. Näin ollen saisin tarkan osuman yhdellä neulalla kerrallaan - eikä hukkaan neulat menisi, kun voisin pysäytetyt neulat talteen ottaa. Tiputin hieman korkeutta, jotta olisin nelankantaman päässä. Sulavin liitoliikkein varsin äänettömästi oksiston sekaan pujahdinkin, kohotin asetta ja varmistimen otin päältä. Taaimmaiseen henkilöön tähtäsin ja lopulta liipasimesta painoin. Nopeasti neula suhahti ja henkilö romahti maahan. Nopeasti otin puukapulasta neulat talteen ja laukaisin seuraavat neulat. Saman jutun toistin ainakin.. viidesti, kunnes siirryin henkilöstä toiseen.